perjantai 3. helmikuuta 2012

Vihattu, rakastettu, pelätty ystävänpäivä

Miun pitäis koittaa siivota kun on pojan synttärijuhlat huomenna mut jotenkin kappas kummaa tää pää taas keksi kivaa kirjotettavaa.. eikös se niin mene että kokeisiin kun pitäs lukee niin yllättäen huomaa siivoovansa ne ylimmätkin hyllyt kaapeista ja kun pitäs siivota niin sitä tulee tehtyä kivoja löytöjä kaapeista ja unohtuu niitä ihastelemaan tai keksii aaaaivan muuta tekemistä siivoomisen tilalle? :D

ystävänpäivä ois niikusta sit 11 päivän päästä ja aikasemmin oon ajatellu tuosta kyseisesti päivästä että rahan tuhluuta, markkinakikka ja suomeen tuotu amerikkalainen juttu ei vaan ota toimiakseen ystävänpäivänä.. ameriikassahan se on kuitenkin Valentine's day ja mitä mie olen käsittänyt ni siellä se on lähinnä rakastavaisten päivä jollon miehet kauhusta kankeena panikoi mitä ihmettä sitä hommais naikkoselleen ja tietenkin, ihan sama oliko sitä vaan seurusteluasteella vai jopa naimisissa, niin se pitää olla hienompaa ku naapurilla akalla tai parhaan ystävän saama lahja tai järjestetty ilta x) ja joka vuosi pitää olla näyttävämpää ja näyttävämpää JA ai luoja jos unohat koko hiivatun päivän etkä tee tai hommaa mitään niin piru on irti ja moni suhde jopa päättyy siihen ja etitään mies joka osaa arvostaa ystävänpäivän tärkeyttä parisuhteessa.. nooh.. ehkä hieman kärjistetty tää miun mielipide mut niin kai se menee siellä suuressa ameriikassa, hullujahan ne siellä on xD

No mut kun nyt kuitenkin ollaan suomessa niin täällähän se on yksinkertaisuudessaan ystävänpäivä ja tarkoituksena on muistaa hyviä ystäviä, ei suinkaan vain ja ainoostaan sitä omaa puoliskoaan.. sehän ois raisimia tai syrjintää tai jotain niin sillonhan se pitää "yleistää" ystävänpäiväksi jottei suomen mielenterveysongelmien tilastot pomppaa kattoon jo toistamiseen vuoden sisällä.. johan se joulu on ihan tarpeeksi rankkaa ihmisille joilla ei ole ketään. Vaikka nyt vähän sarkastiseen ja negatiiviseen sävyyn kirjoitan niin koen myötätuntoa niitä kohtaan kellä ei oikeasti ole edes sitä perhettä, mutta ne kellä on perhe eikä esim. vaan ylpeydessään osaa sopia välejään ja siksi joutuu yksin viettämään joulun, on turha valittaa että joutuu yksin olemaan.. ja sitten lisään vielä nämä nuoret jotka on niin hätäpäissään siitä että elämä loppuu kohta ja miulla ei ole miestä, tai naista, ettei missään nimessä voi tulla hyvä joulu! *pyöritän päätäni ja ihmettelen* mikä helevatun kiire kaikilla on saada se elämänsä kumppani ja se oikea pitäis olla se eka jonka kanssa alkaa seurustelemaan?

Itte oon kuulunu tuohon viimeisimmäksi mainittuun joukkoon joskus ja varmaan sen takia se ärsyttääkin niin paljon kun miettii kuinka tyhmä ja malttamaton ihminen on osannut joskus olla. Oon kokenu ihania ja samalla ihan kauheita suhteita jotka opetti miut katkeraks elämää kohtaa ja aloin myös pelkäämään seurustelua ja seuraavaa sydämen rikkoutumista, mut mie en jääny paikoilleni junnaamaan vaan opettelin hyväksymään itteni ja oman seurani. Sit tapahtu se mitä miulle oli pitkään toitotettu: se toinen ihminen tuli kuin tyhjästä, kun sitä vähiten odotti ja tässä sitä ollaan :) En pelkää suhteen päättymistä siksi että pelkäisin jääväni yksin ja se pelon puuttuminen mahdollistaa entistä vahvemman rakkauden tunteen mutta myös sen oman vapauden ja toisen vapauden antamisen suhteessa. Jos kummallakaan ei sitä vapautta ole niin suhde on tukahdutettu aika äkkiä.. Tää suhde toimii nyt ja toivottavasti monen vuoden päästäkin, ollaanhan myö menossa virallistamaan ja julkistamaan muille meidän rakkautta :)

Nyt sit tästä syystä, kun tää ihana suhde ja rakkauden kemiallisen reaktion jatkumo on pistäny miun pään iiihan sekaste niin meinasinpa nyt kerrankin tehdä ystävänpäiväkortteja niille rakkaille ihmisille jotka on ollu miun tukena vaikeina aikoina ja joiden kanssa kaikki sujuu kuin tanssi :) ne ihanat ihmiset jotka on nähny vaivaa tutustuakseen minuun ja antanu miun tutustua heihin, ne kaikki ihanat hetket joita muistelee mielellään on kuitenkin tärkeitä ja ne pitää ihmisen kasassa :) ne on niitä tukipilareita elämässä kun ei vaan jaksa ja taas kohta elämä hymyilee :) liitänkin tähän kivan teksti joka on miusta hirmu kiva ohje elämälle :)

Filosofian professori aloitti luennon sanaa sanomatta, täyttämällä ison lasipurkin nyrkinkokoisilla kivillä. Sitten hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täysi. Heidän mielestään se oli. Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Nauraen opiskelijat vastasivat purkin nyt olevan täysi.... Sitten professori otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit. "No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän, että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita, kuten perhe, elämänkumppani, lapset, kaverit ja terveys. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu ympäriltänne katoaisi, elämänne olisi silti täyttä. Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita, kuten työ ja koti. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat. Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville. Sama pätee elämäänne; jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää siis huomionne asioihin, jotka ovat teille tärkeimpiä"

Jotenka tän reilu vuoden aikana jollon oon saanu tutustua mitä ihanimpiin ihmisiin joilla on omat ihanat vahvuutensa ja merkityksensä miun elämässä, oon onnellinen että miulla on näitä isoja, tärkeitä asioita, ihmisiä, kiviä, miun elämässä! <3 

2 kommenttia: