perjantai 20. huhtikuuta 2012

Voi kun löytäs sanoja...

ADHD..... en vaan löydä sanoja millä kuvailisin tätä tunnetta..

Ihmetteli monesti elämäni aikana et miten mie turhaudun tekemisen puutteeseen vaikka tekemistä on paljon ja kesken-eräsii hommia on enemmän kun laskupää antaa periks.. nyt siihen tunteeseen ja kaikkeen siihen liittyvään on alkanu tulee pikkuhiljaa selityksia ja kun mitä enemmän tunnistaa itessään joitain piirteitä tai tapoja tai tuntemuksia jotka liittyy tuohon ADHD:seen tai ADD:hen niin sen enemmän alkaa turhautumaan kun ei taas ole keinoa pois.. ei oo työkaluja joilla ohjata itseään..

Tähän mennessä kyllä huomannu omat vahvuudet ja heikkoudet kuten oon todella laiska kotitöissä mut jos jollan ihmeellä alan tekemään jotain, alan vaan pyörimään ympyrää eteisessä että mistä alottas ja palaan takas sohvalle läppärin ääreen.. välillä turhauttaa läppärilläkin olla kun naamakirjassa ei tapahdu mitään ja kaikki ne vähintäänkin 8 peliä oon jo pelannu kunnes taas muutaman tunnin päästä voisin pelata uudelleen kun saan lisää energiaa.. se että oon taas kiertäny tuota laiskuutta sillä että miulla on hyvä handsfree jolla saan kädet vapaaksi ja pääsen tekemään asioita samalla kun juoruan ystävieni kanssa puhelimessa.. Kun otin muutamia vuosia sitten liittymän jossa maksoin maksimissaan 99 senttiä päivässä puheluista (ei koske tietenkään virastoja yms. numeroita) niin ensimmäisen laskun käteen saadessani kuukauden puhelut tunteina oli 83 tuntia. 33 tuntia enemmän mitä esim se 300 minuuttia eli 50 tuntia ois ollu pakettina. Ihan hyvä etten sellasta pakettia sit ottanu :D Se että saan jutella ja vaikka ihan olla hiljaa mut "tunnen" toisen läsnäolon siinä missä oon tai mitä teen niin se jotenkin saa miun aivot järjestykseen ja rupeen huomaamattani tiskaamaan tai vaihtamaan petivaatteita.. millon mitäkin :)

Monet asiat oon siis huomannu kiertäneeni koska oon tunnistanu itessäni ne ongelmat ja löytäny niihin jonkinlaisen ratkasun jolla kiertää ne.. onkohan kiertää edes oikee sana tuohon, mut käytänpä sitä nyt tässä :D

Tää olotila kun huomaa oikeesti itsessä olevan vikaa joihin ei voi itse vaikuttaa, on ehkä pahin mitä voi ihmiselle toivoa ja nyt alan ymmärtämään oman poikanikin tilannetta ja tunnetta kun itkee joskus iltaisin; "miks mie valehtelen äiti?", "miks mie teen pahojani, vaikka minuu on kielletty?", poika selkeestikin ymmärtää mitä tekee mut ei ymmärrä miksi. Voih kun olenkin koittanu hälle niitä asioita selittää, toinen kun on vasta 9-vuotias, ei hää kaikkee vielä voikkaan ymmärtää mitä kerron :(

Ootan oikeesti innolla sitä lääkekokeiluu, jos miusta tulis pikkusen parempi äiti, jolla ei oo kokoajan ajatukset ihan sekasin ja kaikki aika mene miettiessä mitä miun piti äitinä ja vaimokkeena täällä kotona tehdä. Ehkä kärjistän asioita tähän jotta ymmärtäisitte miltä miusta pahimmillaan tuntuu ja oonhan mie päässy tähänkin asti 28 vuotta ilman apua ja hoitoja mut ehkä se vois olla helpottava tekijä kun sais joitain asioita tehtyä elämässä pikkusen helpommin kuin tähän mennessä. Ootan myös innolla pojan käyntiä lasten neurologian osastolla, vahvistuuko pojalla adhd vai mitä löytävä, niin saadaan oikeet keinot auttaa poikaakin.. johan tuo on jo masennuksen kourissa ennekun yltää 15 vuoden ikään, kun huomaa itsessään olevan vikaa muttei voi itseään auttaa! Äitinä tuen rakasta poikaa minkä vaan voin ja osaan, mut aina sekään ei riitä, tiiän sen omasta kokemuksesta, mut ehkä poikakin ymmärtää paremmin et äiti ymmärtää hänen tilanteen ja tunteet kun ollaan samassa veneessä. Oon todella tyytyväinen et tein sen testin lääkärissä, kohta elämä helpottuu! :)

Nyt painun tuonne toiseen blogiin ja kirjotan vielä hetken siellä :D ja sit painun kyllä tuonne ukkelin viereen nukkumaan niin jaksan herätä huomiseen ja taas uusiin seikkailuihin ja oivalluksiin :D oikeen kauniita unia kaikille! :)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

diagnoosia odotellessa

Tässä on tullu keskityttyy niin paljon ton toisen blogin kirjottamiseen että vallan jääny tää vähemmälle.. mut aim päk! :D

Käväsin tuossa lekurilla muutama kuukaus sitten ja sainkin sieltä lähetteen psykiatriselle (siellä kuulema hoidetaan aikuiset ja lapset kuuluvat naapurikaupunkiin, keskussairaalan hoidettavaksi) noh.. satuin siis pojan adhdkäynnillä tekemään ittekki semmosen testin. Nyt sit psykiatrisella "osastolla" käydyn haastattelun jälkeen kuulema ei ole järkeä tehdä neurologisia testejä koska testit toisivat kuulema sama asiat esille kuin haastattelukin ja miulla alotetaan lääkekokeilu ja jos se lääkekokeilun edetessä paremmalle mallille, testeissä näkyy eroavaisuuksia haastattelun tuottamiin tuloksiin, diagnoosi sitten vahvistuisi. siitä en tiiä mitään mitä tapahtuu jos ei vahvistukkaan. Diagnoosina ois sit semmonen kuin adhd tai add.....

Otan nyt kuitenkin ja menen laittamaan pään tyynyyn ja sen jälkeen kun herään, huomenna on aikaa kuitenkin taas ihan kauheesti, kerron kuinka turhauttavia miun päivät on ollu tähän mennessä kun työt loppu ja kotona ois vähän liikaakin tekemistä.

Ainii! :D Jos joku minuu haukkuu että miulla on maanisdepressiivisyyttä.. niin siihen voin ainakin sanoo että testattu on ja jopa kahteen kertaan enkä sellaista sairasta! :D

Mut mennää nyt näillä lyhkäsillä teksteillä kerrankin ja oikeen kauniita unia! :)