Poika soitti eilen 8 aikaa illalla että haluaa miun luo yöks, poika siis asuu isällään.. vielä puol 10 aikaa hää soitti ja sano et voiko hää tulla jos hää saap kyydin, kun itse en nähny järkee siihen että oisin hakenu hänet tänne vaan suoraan nukkumaan. Ilmeisesti varhaismurrosikä on alkanu nostaa päätään ja äidin päättäväisyys periytyny poikaan koska, hääkun päätti että haluaa miun luo, niin häähän niin tekee. Ja niin tekikin. poika oli tässä 10 maita, painui hammaspyykille ja petille oottamaan että meen peittelemään hänet. tunnin verran sillä pyöri ajatukset päässä eikä saanu nukahettua ja kävinkin juttelemassa pojalle, mut ei sieltä mitään maatamullistavaa vastausta tullu siihen miks ihmeessä poika miun luo nyt noin hanakasti ja yhtäkkiä halus.. illalla kysyi että voiko tulla koulun jälkee meille, vastasin tottakai, pitää vaan ilmottaa iskälle.
Aamulla häntä kouluun viedessä hää sit kyseli et onko mummilla töitä tänää? "on" vastasin, onko mummilla töitä huomenna? "on" vastasin. ja sit hää pamautti et "no ei sillä oikeestaan oo väliä, meen isille viikonlopuks ja sit tuun tein luo takas...... vai ootteekstyö isinkaa sopinu sellasta?" :DDD siinä kohtaa oli ihan pakko hymyillä :) vastasin kyhertelyn seasta että "ei, ei olla sovittu isinkää mitää sellasta" miten tuo poika osaakin miut saada aamusta heti hyvälle tuulelle ihan pienillä asioilla kuten murehtimalla ja huomioimalla muitakin asioita kuin omaa napaansa.. hyvä poika siitä tulee :) mutta sillä joskus tulevalla vaimokeella sit vuosien päästä voi olla jonkin verran kestettävää, koska tuosta pojasta jos tulee murto-osakaan mitä mie olen niin siitä tulee todellakin vahvaluonteinen, mutta herkkä ja hellä, ihana mies jollekin ^^ <3
Huolissani olen kuitenkin.. koska tuo poika kestää aika paljon ennekuin sen pinna katkee ja nyt sillä loppu jaksaminen isänsä kanssa. Ei tuo poika oikeesti ihan tuosta vaan muuta mieltään jossain asiassa ja nyt tuo eilisillan "minä tahdon sinne ja piste" -käytös oli jotain muuta kuin normaalia miun poikaa.. noh.. joka suhteessa tulee hetkiä kun ei vaan kestä eikä jaksa toista ihmistä, oli se sitten lapsen ja vanhemman välinen, sisarusten välinen tai rakastavaisten suhde.. ja ehkä tuo päätään nostava murrosikäkin alkaa vaikuttamaan ;)
Onnellinen olen että poika on täällä, ja sais olla pysyvästikin jos me aikuiset päästis yhteisymmärrykseen, ja aion ottaa kaiken ilon irti siitä et saan olla pojan kanssa :)
Meinasin kirjottaa muutakin tähän, ei niin lähellekkään samaan aiheeseen liittyvää, mut ehkä jätän kirjottamatta. Suututan kuitenkin kaikki lukijat sanomalla mielipiteeni muutamista asioista joka ärsyttää nykyajan nuorissa, nuorissa aikuisissa ja olevinaan aikuisissa ihmisissä..
Eli tämä tältä erää :) oikein mukavaa talvista keskiviikkoa kaikille :)
Aamulla häntä kouluun viedessä hää sit kyseli et onko mummilla töitä tänää? "on" vastasin, onko mummilla töitä huomenna? "on" vastasin. ja sit hää pamautti et "no ei sillä oikeestaan oo väliä, meen isille viikonlopuks ja sit tuun tein luo takas...... vai ootteekstyö isinkaa sopinu sellasta?" :DDD siinä kohtaa oli ihan pakko hymyillä :) vastasin kyhertelyn seasta että "ei, ei olla sovittu isinkää mitää sellasta" miten tuo poika osaakin miut saada aamusta heti hyvälle tuulelle ihan pienillä asioilla kuten murehtimalla ja huomioimalla muitakin asioita kuin omaa napaansa.. hyvä poika siitä tulee :) mutta sillä joskus tulevalla vaimokeella sit vuosien päästä voi olla jonkin verran kestettävää, koska tuosta pojasta jos tulee murto-osakaan mitä mie olen niin siitä tulee todellakin vahvaluonteinen, mutta herkkä ja hellä, ihana mies jollekin ^^ <3
Huolissani olen kuitenkin.. koska tuo poika kestää aika paljon ennekuin sen pinna katkee ja nyt sillä loppu jaksaminen isänsä kanssa. Ei tuo poika oikeesti ihan tuosta vaan muuta mieltään jossain asiassa ja nyt tuo eilisillan "minä tahdon sinne ja piste" -käytös oli jotain muuta kuin normaalia miun poikaa.. noh.. joka suhteessa tulee hetkiä kun ei vaan kestä eikä jaksa toista ihmistä, oli se sitten lapsen ja vanhemman välinen, sisarusten välinen tai rakastavaisten suhde.. ja ehkä tuo päätään nostava murrosikäkin alkaa vaikuttamaan ;)
Onnellinen olen että poika on täällä, ja sais olla pysyvästikin jos me aikuiset päästis yhteisymmärrykseen, ja aion ottaa kaiken ilon irti siitä et saan olla pojan kanssa :)
Meinasin kirjottaa muutakin tähän, ei niin lähellekkään samaan aiheeseen liittyvää, mut ehkä jätän kirjottamatta. Suututan kuitenkin kaikki lukijat sanomalla mielipiteeni muutamista asioista joka ärsyttää nykyajan nuorissa, nuorissa aikuisissa ja olevinaan aikuisissa ihmisissä..
Eli tämä tältä erää :) oikein mukavaa talvista keskiviikkoa kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti