keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Uusi vuosi ja siirappiset tarinat ;)

Jopas.. huomasin etten oo kirjottanu tässä n. 2 kuukautee :D saattaa jopa olla hyväkin merkki, eli ei oo tarvinnu purkaa sydäntä eikä päätä :) Tosin, taas on ollu ihan kauhee kiire koko joulunalusen kaikkien lahjojen kanssa painimista ennen joulua joulun jälkee keskittymistä lepoon ja syömiseen ja sit taas takas töihin. Tammikuu kun ei oo mikään helpoimmasta päästä, varsinkaan eka viikko ja olinkin aika puhkipoikki kun tein 6 päivää putkee, yks välipäivä ja sen jälkeen taas töihin, onneks vaan päiväks ja sen jälkeen sain ainakin 2 päivän vapaat. toka vapaa lähdössä käyntiin ja nyt alkaa taas pikkuhiljaa jaksamaa fyysisesti ku henkisestikin :)

Joulukuussa tuli mentyä kihloihin :) sekin piti tehdä mahdollisimman dramaattisesti.. en oikeesti tajua et miks ihmeessä miulle käy aina niin että kaikki tärkeet, hienot jutut elämssäni menee jollain tavalla pieleen tai sitten mahdollisimman suurella dramatiikalla :D joten siis sehän meni niin että suutuin ukkelille ihan totaalisesti yöllä ja vihelsin homman poikki, hetken oli naamakirjassa sinkku ja kappas kummaa.. herättyäni, ukko on polviseisonnassa miun sängyn vieressä ja kosi minuu <3 ja jopas sitä sit illasta ihmeteltiin kommentein kihloihin menosta ja edellistä suhdestatuspäivitystäni xD

Aina olin miettiny että miten reagoin jos miuta kosittas silleen niiku elokuvissa oikeen herrasmiesmäisesti polviseisonnassa ja sillee.. no en ainakaa itkis :D mut paskat.. mitäpä mie siinä tein :DDD itkin, itkin ja itkin ja sain itkun seasta nyökättyä ja hymähdettyä myöntymisen merkiksi ja sen jälkeen hyppäsin ukkelin kaulaan kii ja vieläkin itkin ja itkin xD en mie oo mikää itkupilli! :DD miks mie sit itkin ku mikäkin pikkutyttö? x)

Ehkä siks kun tiesin miten iso asia se kihloihin meno on ukkelille ja että jos se sen tekee niin tiedän tasan tarkkaan että se mies on tosissaan, että se on lupaus avioliitosta ja että se mies oikeesti rakastaa miuta, eikä ole lähdössä mihinkään <3 kun hää polvistu ja kysy miulta, miun syrän räjähti siitä onnen ja ilon ja rakkauden määrästä ja osa oli varmasti huojentumistakin kaikista peloista mitä mie naisena omassa pienessä päässäni olin keksinny.. nyt oikeestaan olen maailman onnellisin ja onnekkain nainen, koska oon saanu tuollasen miehen! ja sormuksenahan hällä oli sinitarrasta kyhätty rinkula, näin hätäratkasuks, koska olin piilottannu ne meidän sormukset piiloon suutuspäissäni.. sitäkin romanttisempaa <3

Oikeet sormuksethan on meillä nyt vielä kaivertamatta uusiks. Miulla on mummon vanha 50-vuotislahjaksi saatu timanttisormus joka uppos miun nimettömään ku tehty miulle ja ukkelilla on ukon vanha vihkisormus. Löydettiin ne ettiessämme jotain vanhaa esinettä mummon laatikoista ja hyllyistä ja tuli ihan hassu tunne kokeilla niitä.. koska ne nyt sattu vielä olemaan siellä laatikossa vierekkäin oikein tyrkyllä niin käskin ukkelinkin kokeilla ja hups.. ne molemmat tosiaan oli meille sopivat :D itse kun uskon siihen että on muutakin elämää kuin se mitä näämme silmillämme, niin tuntuu kuin mummo ois ollu asialla noiden suhteen.. ei ne viimeeks siellä laatikossa ollu noin nätisti vierekkäin kuin tyrkyllä :) uskokaa mitä tahdotte, minä uskon tähän :) tuntuu kuin se olisi ollu kans joku vihje että myö ollaan ne oikeet toisillemme kun noi sormusket noin hyvin sopi :D mistä sitä ikinä tietääkään ^^

Mutta nyt tiedän mitä oikea, molemminpuolinen rakkaus on kahden ihmisen välillä.. ja se on, uskokaa tai älkää, ihana tunne.

Tuntuu myös pahalle kuulla ystäviensä ja kavereidensa ahistusta ja pahaa oloa suhteissaan tai niiden päättymisestä.. kun vaan voisin jollain tavalla näyttää, että saisivat itte kokee tän tunteen mikä miut on vallannu... hyö ehkä uskois minuu ja ymmärtäis miks mie oon neuvonu niinkuin oon neuvonu.. koska jokainen kuitenkin löytää sen oikeen itselleen.. ja sen kyllä silloin huomaa kuka on se oikee.. siihen tarvii vaan löytää oma sisäinen rauhansa, oppia hyväksymään itsensä, oppia rakastamaan itseensä ja löytää rakkauden ja hyvän olon itsekseen sekä ihan vähän kärsivällisyyttä niin ihan varmasti löytää. Tai oikeestaan se oikee vaan pompsahtaa siihen nenän eteen :) kaikella on tarkoituksensa ja kaikki tulee aikanaan <3

ainakin tuon mie jouduin käymään läpi kunnes sen thö oikeen löysin :)

Muttapa mutta... jospa mie painun tuon ukkelin viekkuun nukkumaahan ja odottamaan mitä kummaa se huominen tuo tullessaan ^^

kiitos kun luit tätä oikeen siirappista lässynlääonnellisuuslöpinää :) jatkossa ehkä vähän vähemmän.. tai mistä sitä tietää jos sitä vasta alkaa tulemaan xDDDD

OIKEEN KAUNIITA UNIA! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti