Voi turhuuden tylsyys...

Mitenkä osaakin olla taas niin mahottoman epätodellinen olo..

Olo on taas energinen ja tahtois tehä jotain mut sit ko keksii mitä tekis, ni kaikki kaatuu siihen et kello on noin paljon ja naapurit nukkuu.. maalaaminen taas ois yks vaihtoehto mut siinä menee niin tuhottoman kauan,saate välineiden puhistamiset yms. etten viiti alottaa ku aamulla pitää herätä suht ajoissa. Muuten ei hyvät heilu ku on jottain luvannu äipälle ja ei sit pidäkkää sitä.. Tosin tuo lupauksen pitäminen pätee kyllä kaikkiin ihmisiin eikä vaan äitin kohalla..

Ja sit ärsyttää tää tunne et ei osaa alottaa mitää uutta ja ku ideoita satelee, ni huomaa et mikää ei oo nopeeta ja mikää ei oo semmosia et vois jättää kesken ku haluaa nukkumaan, kun sen jatkaminen ei onnistu enää huomenna tai seuraavaks ku on aikaa. Kun kerran pääsee vauhtiin niin sitä on vaikee löytää uudestaan, kun nuo kaikki mitä teen on kuitenkin hetken mielijohteesta syntyviä ideoita ja niist on vaikee saada kii enää myöhemmin.. ja tää on ehkä turhauttavinta ikinä!(ehkä johtuen siitä et miun muisti on yhtä lyhyt ku kananlento ja voi siinä olla muitakin tekijöitä jotka siihen vaikuttaa, en oo vielä vaan keksiny et mitkä)

Okei nyt alan jo oikeesti epäilee jotain adhd:ta itelläni tai ainakin jotain lievempää muotoo siitä. (onhan miun pojallakin adhd, miks ei miulla, mistä se pojalle ois muka sit tullu jos ei vanhemmilta?)

Mut ehkä mie painun kiltisti turhautumisineni sinne sänkyyn ja koitan nukkua, jos siit ei tule mitään, palaan takas olkkariin miettimään pääni puhki mitä voisin tehdä :D

Elämää suurempia kysymyksiä näin loppuun;
Miks ihmeessä ihminen syntyy juuri sellaseks kuin on? ja miksi ihmeessä se on vaikeeta hyväksyy itsensä sellasena kuin on? Miks mie en esimerkisk vois joskus osata olla hiljaa, puhumatta, vaan hymyillä ja tarpeen vaatiessa aukasta suuni jos joku sitä vaatii? miks en vois osata olla semmonen kodin hengetär et arjen rutiinit ois nautittavia ja kuin vettä vaan? miks en vois olla virtuoosi tuolla keittiössä, edes puolet siitä niin ei ois vaikeeta jokapäivä miettii mitä hiivattia sitä tänään söis? laajempana kysymyksenä noi pari jälkimmäistä, miks ihmeessä mie en osaa mitään mistä oikeesti nauttisin ja oisin tyytyväinen osaavani jotain?

Miust ois kiva osata jotain mistä ois tässä elämässä jotain hyötyy.. Osaan (itselleni yllätykseks et ai, mie ylipäänsä osaan ees jotenkin) piirtää ja jotenkin maalata, mut se homma on vasta alussa, joten ei nyt viel kiljuta niitä voitonriemuisia kiljahduksia että olen jossain hyvä... mut et onko siitä mitään valtakunnan hyötyy?? ei miusta tuu kuitenkaan mitään kuuluisaa maalaria joka tienaa tuhansia tauluillaan.. eikä se ole edes miun unelma. Tosin en edes tiedä mikä miun unelma on, tai siis tiedän. Laulajaksihan mie haluisin, mut niin moni muukin ja moni muu laulaa huomattavasti minuu paremmin.. mut se onkin miun mielipide.. Yksikin sano että miusta enää parempi on Sarah Brightman, eikä meidän lauluääntä tai tyyliä voi verrata edes mitenkän keskenään.. joten, siinä näkee että jokaisella on oma makunsa.. niinkuin kaikessa. Mut niiko to maalaaminenkin.. onko siitä laulamisen osaamisesta mitään käytännön hyötyä.. ei sillä laulamisella ruokaa taiota saate osteta jos et ole joku menestyvä artisti. alkajaisiks varmaan tartteis bänsin ja kun sitä en ole saanu tähän mennessä kasaan, enkä aio kauheesti asiaa elämääni tyrkyttääkkään, tai pakottaa jonku asian etenemistä. Koska jos joku on tullakseen, se ihan varmasti antaa vähintään merkkejä itsestään jos ei plopsaha postiluukusta sisään "valmiiksi katettuna illallisena", niinkuin sanonta kuuluu. niin edelleen.. haluisin saada päivittäin onnistumisen kokemuksia jostain osaamisestani, josta on oikeesti hyötyy jotenkin.

Miten voikin olla yks ihminen hukassa oman elämänsä kanssa, kun ei tiedä mikä haluaa olla isona.. Olen 9 vuotiaan pojan osa-aika äiti, toivottavasti mahdollisimman pian saisin pojan asumaan miun luo. Ja olen kokeillut kouluja jo 3 eri alaa, joissa jokaisessa on koulu keskeytynyt miun tai jonkun muun ulkopuolisen tekijän takia. eli miulla ei ole edes ammatti ja täytän 30 perhana 2 vuoden päästä! Mie oon jo iso! miun pitäs tietää jo! ja miulla pitäs olla jo vähintään puolet mitä haluan.. jep..

Mut silti, kaikista näistä turhauttavista ja masentavista ajatuksista huolimatta, miull aon yllättävän mukava olotila :D voi sitä joskus murehtia asioita masentumattakin ;)

Jatkan päässäni sisäistä taistelua tulevaisuudestan makkarin puolella :) ehkä nää asiat kuitenkin vaan ratkee aikanaan, kun oon ite siihen valmis :) motto, jota unohdan itse noudattaa: "kaikella on tarkoituksensa ja kaikki tulee aikanaan, myös se tarkoitus jollekkin jo tapahtuneelle asialle" <3

Kauniita unosia kaikille lukijoille <3 ja mukavaa huomista päivää :)

Hiljaa hyvä tulee...

Ja kovalla äänellä sillontällön :)

Tiedossa horoskooppeja alkuun (mikäli joku ei voi horoskooppeja ymmärtää eikä sietää et niistä puhutaan) ja miun epäonnnea loppuosasta joka on oikeesti jo miunkin ymmärryksen yli menny :D

Luin viimeyönä innoissani astrologisen horoskooppini, aattelin vaan silmäillä sitä mut oli niin paikkaansa pitävä ja hauskasti kirjotettu et eihän sitä 19 sivuista tekstiä voinu jättää kesken ;)

Mutta oli se kyllä aika raakaa tekstiä.. Oon kyllä tiedostanu olevani ankara ja vaikee.. noh.. kauhee akka, varsinkin kun puhutaan parisuhteesta, mut kun kaikki ne miun viat kirjotetaan kansiin ja kirjoihin ja sen lukee kerralla alusta loppuun , tulee vähän sellanen tunne et eikö miussa ole mitään hyvää?? no ehkä kuitenkin kun miettii et miksi ihmeessä tuo ukkeli tuossa miun elämässä sitten vielä on vaikka olen alusta lähtien tiedostaen näyttänyt ne kaikki puoleni jota olen, vastaus saattaa löytyä siitä että hän ehkä sittenkin oikeasti rakastaa miuta ja hyväksyy miut sellaisena kuin olen? Mut kyllä mie sanon että oon tälleen jälkikäteen mietittynä asettanu kovan paineen alle omalla vaativuudellani ja hirveydelläni tuon miehen, sekä oman pikkumieheni.. mitä enemmän rakastan, sen pahempi akka miusta tulee esille ja tätä miun ehkä kannattas alkaa huomioimaan ja jollain muotoo ehkä "muuttamaan itsessäni" niin ei ois niin tukalat oltavat miun läheisilläni.

Toinen mutta. Vaikka se olikin raakaa ja tuomitsevaa tekstiä niin silti en ota sitä itseeni ja lannistu siitä että olen kauhea akka jopa paperilla jonka joku muu on kirjoittanut minusta. Joku muu, joka ei minuu tunne, koskaan edes nähnytkään. Otan tekstin rakentavana palautteena ja pidänkin tuota tekstiä apuvälineenä kehittäessäni itsestäni pikkusen siedettävämmän ja paremman ihmisen kuin mitä olen nyt. Se mikä oli mukava huomata, oli että olen jo käynyt paljon niitä elämän läksyjä läpi joita merkkini mukana miulle on suotu. Eli ei ole enää pitkä matka siihen että miusta tulisi mukavempi.. Alunperinen ongelma on ollut se että olen miellyttänyt muita unohtamalla itseni ja takertunut suhteisiin menettämisen ja yksinäisyyden pelossa ja tämän läksyn olenkin käynyt läpi ja senkin tein tiedostaen. Olen aika ylpeä itsestäni että olen näinkin valveutunut omasta elämästäni ja itsestäni jotta olen tähänkin asti päässyt :) se läksy vaan teki miusta aika itsekkään ja kylmän ihmisen joka ei jaksa enää tuhlata vääriin ihmisiin aikaansa ja valitettavasti siihen ei jäänyt välimuotoa vaan joko ihmiset on miun kavereita tai ne joutuvat sinne mustalle listalle, jos sinne taas joutuu, joutuu tekemään paljonkin töitä sen eteen että pääsee takaisin "suosiooni" Nyt vaan töitä sen eteen että löytäisin sen välimaaston entisen minäni ja nykyisen minäni välistä. Kultainen keskitie, sanotaan. Miten sen löytäisi? :)

NO tuon lukemiseen joudun uhraamaan vielä monen monta tuntia että pääsen siihen tavoitteeseen mihin haluan, mutta se ei minuu haittaa! Olen aina valmis siihen jotta miun ei taviis hävetä itseeni tai nähdä että satutan jotakin ihmistä sillä että olen minä.

Tekstissä ei käsitelty pelkästään sitä aurinkomerkkiä, eli sitä normaalia horoskooppimerkkiä jonka kaikki tuntevat ja minä olen vaaka by the way :D luonteeseen vaikuttaa paljolti muutkin tähtitaivaan asiat syntymähetkellä kuin se aurinko. On kuumerkki, nousevamerkki, laskevamerkki, venus, merkurius, muut kivat planeetat ja tähän oli otettu vielä mukaan keskitaivas ja keskiyö.. olis iinä muutakin lisätty, mut arvatkaa muistanko? miusta todella mukava luettava pienellä huumorilla höystettynä. minuun se täsmäsi. Otettiin myös ukkelillekin analyysi, siinä oli joitain asioita joita ei tunnistettu hänessä, mut suurin osa täsmäsi. Siinäkin oli se että aina kaikki ei ole niin mustaa ja valkoista tähtitaivaalla (tahi elämässä) ja kuten siinä analyysin johdannossakin luki:
"Jos tunnet syvää pettymystä jotakin merkkivaikutusta kohtaan tai et kerta kaikkiaan pysty löytämään
siitä itseäsi on kyseinen planeetta todennäköisesti voimakkaassa kulminaatiossa (aspektissa) toisiin
planeettoihin. Tietyissä tilanteissa nämä kulminaatiot voivat muuttaa käyttäytymismalleja lähes
päinvastaisiksi. Sopiva annos kriittisyyttä ja huumorintajua helpottaa ensiaskelten ottamista tällä
itsensä kehittämisen joskus vaikeallakin tiellä."

Jatkan edelleen itsetutkiskelua ja tässä linkki jos kiinostaa ihmetellä mistä mie sen oikeen ostin. Tällä kertaa se oli joku tajous ja halpa kuin mikä, mut ei ne oo kauheen tyyriitä muutenkaan vaikka ei olisi tarjouksessa. https://www.astro.fi/astrologinen_tulkinta/luonneanalyysib?utm_source=insite&utm_medium=top_navi&utm_campaign=character_horoscope

Hypätään seuraavaan aiheeseen, tällä kertaa ilman luontevia aasinsiltoja ja lähden puhumaan tuosta otsikosta ja sen jälkeisestä lauseesta :D

Nyt tän viikon kiukkuamisen ja masennuksen ja turhautumisen jälkeen sain vihdoin sohvani, 5 viikon odottelun jälkeen tänne.. se ei mennytkään kovinkaan sujuvasti ja nopeasti se prosessi. Tilasin sohvan 2 viikkoa ennen miun synttärijuhlia jotka olivat 24.9.. oli kiikun kaakun saanko sohvan siiheksi kotiin ja niinhän siinä kävi etten saanut. ukkeli kävi kyselemässä sitä 23.perjantaina ja sanottiin että ensiviikolla tulee. Seuraavalla viikolla sit kun ei heistä mitään kuulunut, kävin kysymässä perjantaina 30.pv jotta onko se missä tulossa se sohva. Sen selvittämiseen menikin tovi jos toinen ja sain puhelun ruokakaupassa ollessani jotta se menisi viikolle 45 eli marraskuun ekalle täydelle viikolle ennekuin saisin sohvan ja tarjottiin hitusen verran kalliimpaa, toista sohvaa, jonka saisin nopeammin, seuraavalla viikolla jo. no sen piti olla nyt tästä pävästä katsottuna viimeviikon keskiviikkona ja siihen oli sovittu kotiinkuljetuskin klo15. soittelin sitten liikkeeseen että kun ois pitäny tulla sohva ja kello on jo 15.30???? no siellä oli 2 pulmaa, sohva ei ollut tullut toimituksen mukana liikkeelle, eikä uusi varastopoika ollut huomannut miun tilauksen puuttuvan eikä näin ollen soittanu miulle heti aamulla kuten heillä on tapana menetellä tälläisessä tapauksessa. Noh, siellä sit joku "osaava" henkilö alkoi lupailemaan että voisin saada sohvan JO tämän viikon tiistaina, (tätä hetken ihmettelin päässäni että jos toimituspäivä liikkeelle on vasta ke niin miten se voi olla jo miulla tiistaina??) mutta kuitenkin pitäis saada se perjantaihin mennessä. OLTIIN KUITENKIN OTETTU JO VANHA SOHVA ALTA POIS VINTILLE!!!!! joka oli vielä ystäväin joka palasi Briteistä hetkeä aikasemmin ja oli tulossa sitä hakemaan.

Keskiviikkona nyt sit soitin ja varmistin että onhan se miun sohva tullut ja olihan se, mutta enpä idiootti tajunnut sitten kotiinkuljetusta sopiessani että torstai on sekä 13.päivä että myös kansainvälinen epäonnistumisen päivä.. No oliko mitenkään yllätys että täähän ei vielä jäänyt  tähän että saisin sohvan kunnialla kotiin..?? Koitti hetki kun liikkeen auto pärähtää pihalle. ite olin aamukahvia hörppimässä koomassa keittiössä ja pojat kantoivat sohvan osia sisälle. Divaaniosa oli muoveissa, mutta kuitenkin oikean värinen eli musta. Toinen osa purettiin muoveista jo autolla ja tuotiin pikkusen pienemmissä osissa sisälle, mutten sit tajunnu siinä pöhnässä mitään... KUNNES.... liikkeen mies oli häippässy autoon ja itse siirryin ihastelemaan sohvaa, MINUN UUTTA SOHVAA!! <3 ja mitä kävi?? no vittu ne toiset osat oli väärän värisiä!!!!!!!!!Beigejä!!?????? MISSÄ MINUN SOHVAN KAIKKI OSAT ON??? tässä kohtaa sitten huusin välillä ja välillä nauroin ja välillä olin ihan hiljaa kun en enää tiennyt miten päin ois pitäny olla. EI OLE VAAN TODELLISTA!!!! ja sit soitin rauhallisen puhelun (ihme kyllä kykenin vielä siihen) liikkeeseen ja sanoin ongelmani ja parituntia myöhemmin etsimisien jälkeen kaikki sohvan oikeanväriset osat oli miulla kotona.. HUOH! sit alko kasaaminen joka päätyi siihen että oltiin molemmat ihan hikisiä kun ei vaan tajuta aina näiden valmistajien logiikkaa miten nää oikeen piti kasata ja olihan siinä välissä meillä pieni perheriitakin (joka siis oli niinkin hurja kuin se että ukkeli piilovittuili yhdellä lauseella miulle ja se oli siinä. on tuo mies vaan hyvä siinä, mut ei se useesti sitä teekkään, joten siksi kutsun tätä perheriidaksi :D)

NYT ISTUN UUDELLA HIENOLLA SOHVALLANI TYYTYVÄISENÄ!! :D kyllä se ihminen osaa olla pienistä asioista onnellinen kun vaan joskus näkisi ne pienet asiat :D mutta pakko kysyy... miks miulle käy aina näin??? 30. päivä myös jäi autokorjaajalla saamatta varaosat jotka ois pitäny vaihtaa autooni, ja koko synttäriviikon oli miun polttamat tupakat, tai siis sen kokoset röökiaskit loppu joita normisti käytän. Siis joka paikasta! ja kaikissa se perkeleeeeeeeen TOIMITUSVIRHE!!! mie en tilaa enää mitään mistään :D sen saa tehdä joku muu niin ei tuu sitä toimitusvirhettä xD

Voin vaan kuvitella kuinka pitkä tästä kirjottelusta oikein tulikaan, mutta se olen minä, ei enempää eikä vähempää. Paljon voisin vielä kirjottaa mut ehkä mie säästän lukijoita sen verran :D jos siis edes tätä kukaan käy lukemassa. Jos siis käy niin saa sitä sinne kommettikohtaankin raapustaa jotain ;)

kiitos ja kumarrus, nyt painun yöpalalle kun ilta meni jo ja painun pehkuihin.. viikonloppuna tiedossa pikkumiehen kanssa oleilua kun poika pääsee taas äitin luo kylään <3

Oppia ikä kaikki :D

Miuta jäi nyt ihan hirveesti vaivaamaan se että olenko oikeesti niin tyhmä etten ymmärtänyt yhtään mitään siitä miun kamerasta ja aloinhan mie ymmärtämään.. Tää lause ei nyty toimi eikä kerro alkuunkaan sitä mitä miun piti sanoo xD Siis aloin ymmärtämään mistä tyhtmyyden tunne tuli.. öö.. sainkohan nyt sen silleen sanottua että edes itse ymmärsin xDD no kuitenkin siiiiiiis: Ensin kauheen kiukuntäytteisen kohtauksen jälkeen rakas ukkelini tuli rauhallisen luonteesa kera ja otti kameran.. olen siis tyhmä tai tumpelo tai sitten vaa kärsimätön koska ukkeli sieltä kamerasta ne olevinaan säädöt löysikin.. tosin tähän on taas pakko sanoa ylpeänä että kärsivällinen ja perusteellinen ukkoni otti asioista pikkasen enemmän selvää ja kävi ilmi että vaikka siellä säätömahdollisuudet onkin, ne ovat erittäin rajoittuneet ja kamera soveltuu oikeestaan ainoastaan maisema kuvaukseen, sisätiloissa tai hämärissä paikoissa kuvaamiseen se ei sovellu niin alkuunkaan.

Noh.. en olekkaan ollut alunperinkään tyytyväinen tuohon kameraan. a) sain sen lahjaksi. Miulla oli jo kamera joka oli tarpeeksi hyvä miun käyttöön sillä hetkellä koska en niinkään kerennyt pikkumiehen takia kuvaamiseen keskittyä, miksi ihmeessä hommata miulle toinen?? b) jos ostan kameran, ostan suoraan sellaisen joka pystyy vastaamaan odotuksiani kamerasta vaikka sen käyttöä pitäisikin opetella tovi jos toinen. Otan selvää, jos en itse osaa ottaa selvää, kysyn sellaiselta joka osaa miulle asiat selittää niin että minäkin ymmärrän ja tuolloin saan sellaisen tuotteen jota olen halunnutkin vaikkei alan termistö olisikaan alunperin ollut hallussa. c) Kun kuitenkin sitten sain tämän kameran niin pakkohan sitä oli käyttää, olihan se kuitenkin uudempi ja olevinaan parempi kuin edellinen. Äiti-ihmisenä arvostinkin silloin enemmän videokuvauksen ominaisuuksia jotka onkin saanut kehuja noiden arvostelujen mukaan, kuin myös sai miultakin. JA se oli lahja. kuka nyt haluaa tuottaa pettymystä lahjan antajalle? .........Mutta... mitä enemmän tuo kamera tuli miulle tutuksi, sen paskemmaksi se mielessäni muuttui. Jos on olevinaan niin automatisoitu, tyhmällekin soveltuva kamera niin miksi se ei sitten ottanut silti sellaisia kuvia kuin halusin ja nyttemmin käsitin että se ei vaan ole mahdollista. Minun pitää siis opetella itse säätämään sen kameran kanssa niin että olen tyytyväinen. Noh sitten tosiaan päästään edellämainittuun asiaan eli: huomasin kameran olevan paska eikä auta minuu kuvaamisen salojen opettelussa niin alkuunkaan joten se haudattu kameranhankinta unelma on nyt kaivettu takaisin ja nyt todellakin päätin että hommaan oikeesti sen järkkärin joka on sitten herkempi niille kuvaajan tekemille virheille, jolloin ei voi enää kameraa syyttää.. tuhansia euroja en kuitenkaan ole syöttämässä kameraan ennekuin olen varma että oikeesti tää luupää oppii mitään siitä hommasta. Eipä jää vituttamaan, on se satasia maksava kamera kuitenkin eri kuin tuhansia.. (ja uskoisin miulle riittävän laadukas satasia maksava, ettei nyt ihan sikaa säkissä osta siinäkään tapauksessa) Eli ei muutakun opettelemaan lisää; alan termistöä ja lukemaan kameroiden arvosteluja ja punnitsemaan vaakamaiseen tapaani mikä se olisi minua tyydyttävin vaihtoehto paras.

Josta päästäänkin kätevästi taas kerran horoskooppeihi.. ostin (oli tarjouksessa) astrologisen luonneanalyysin itsestäni. nyt sitten alan vaan opiskelemaan tuota 19 sivuista analyysiä kera syntymäkartan ja merkkiselityksien, niin miusta tulee taas viksumpi xDD voih, kun miusta saiskin viksumman xDDDDDDDD

Lähinnä ostin sen siksi, on hyvä opetella tuntemaan ittensä ja hyväksymään ittensä sellasenaan kuin on ennekuin voi odottaa sitä muilta, siinä samalla oppii asioita, kuten saa selityksia joillekin asioille kuinka itse käyttäytyy juuri niin kuin käyttäytyy, joskus jopa typerästikin, ainakin miun tapauksessa.. olen kävelevä vitsi.. ja jospa siinä myös samalla kun selviää syy käyttäytymisilleen, oppii niistä muita ärsyttävistä asioita eroon jotka itse tiedostaa, muttei ole osannut asioille tehdä mitään.. ehkä?? mutta tuokin vaatii paljolti sitä että uskoo horoskooppeihin.. tai edes haluaa mielenkiinnosta niitä katsastaa.. no mie uskon, leimatkaa hulluks, what ever :D


Eli seuraava blogipäivitys oletettavasti onkin sitten vaan idioottimaisia oivalluksia itsestäni astrologian näkökulmasta xDD (eikä tää vielä mitään, oottakaa kun alan puhuman parantamisesta, energioista, rakkaudesta ja enkeleistä xDD okei ehkä mie en ihan kaikkee tänne kirjota, johan joku luulee minuu ihan seinä hulluks ja soittaa valkotakkiset :D)

oikeen kauniita unia kaikille, siellä on kuu nousemassa vai joko se on jopa täysi joten oikeen mukavia unettomia hetkiä kaikille kuuhulluille :) Minä kiitän ja kuittaan tältä yöltä *sydän*

Kun päivät vaan valuu hukkaan

Miten voikaan ihmisellä olla näin halvatun saamaton ja turhautunut olo?

No, mutta sainpahan ainakin ulkoasua täällä muutettua ja sain vaihdettua taas profiilikuvaa tuolla naamakirjan ihmeellisessä maailmassa. Kertokaa jos on jotain valittamista ulkoasussa, kuten ei saa luettua tekstiä (onko se nyt sit mikään katastrofi?) tai värimaailma riitelee keskenään tms. vaihdoin myös asetuksia jotta ihmiset jotka ei omaa tiliä tai profiilia tai mikä se nyt sit nimikkeeltään onkaan, täällä, pystyy kommentoimaan.. löysin sellaisenkin kohdan vahingossa täältä xDD (joo olen hieman tyhmä näiden ah niin ihanien internetin ihmeellisen maailman koukeroiden kanssa) miks ihmeesä tehdään kaikki näin vaikeesti et tavis (lue: tyhmempikin, kuten minä) ihminen ei osaa käyttää ? :D


Noista kuvita nyt sit tulikin mieleen..
En hirveemmin viihdy linssiludena, mut oishan se ihan kiva jos joskus miustakin ois ohimennen otettuja kuvia jotka ois oikeesti julkasukelposiakin, oon aika tyytyväinen tuohon viimesimpään profiilikuvaan, joka on jo huima suoritus että ollaan saatu edes yksi kunnollinen yhteiskuva minusta ja ukkelista, mut..

Tupareista otetuista kuvista näyn kahdessa kuvassa. Ekassa kumartuneena eteenpäin, joka on siis otettu parvekkeelta ikkunan läpi, ja joo, onhan se kiva ihailla omia tissejään et onko ne oikeesti kasvaneet niistä rusinarukkasista tollasiks (erottamattomina kavereina tullut mukana maha ja jenkkakahvat)... toisessa kuvassa keskustelen siskon kanssa ja ne 17 kaksoisleukaa näkyy vallan karulla tavalla, not nice.. at all. jep. en vaan siis ole kuvauksellinen. Kait siellä löytyy jotain hyviä kuvia miustakin, kunhan ihmiset vaan jaksas toimittaa niitä kuvia miullepäin, mut miun kameraan en vaan kertaakaan osunut kunnolla.

Synttärit.. noh.. .........niin, siis miun synttärit... KATOPPA KUMMAA! ei yhtään kappaletta kuvaa minusta!! eiku!!! näkyy yhessä kuvassa miun sääristä puolet ja synttärilahjavillasukat!!! 
öööööö... siis niin, edelleen ne oli synttärit, jolloin useemmiten kuvataa kavereita synttärisankarin kanssa ja plaaplaaplaa, mutta kattokaapa kun mie en ole normaalia ihmistä nähnykkään joten miun elämäkään ei ole nähnyt normaalia, saate synttärit.. joten kuvissa näkyy vaan miespuoliset vieraat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ja nekin istuu tyyliin tietokoneella. Onko tylsempää olemassakaan kuin kuvata ihmisiä tietokoneella istumassa? täh. jep joo ja joko nyt saa huutaa kiukun ulos? Siskon kamerassa kuulema löytyy muutamia kuvia miusta kuten "minä istun baarin vessassa", "minä poseeraan maailman eniten kännissä, itkuisena" ja muita hauskoja ällötyksiä ja niitäkö miun pitäs julkasta? joo en. Ja siis meillähän OLI pukeutumisteema joka kauheen hienosti toteutuikin, eipä vaan kauheesti sitä tullut dokumentoitua..

No nyt sit miun syttäreistä 2 viikkoa eteenpäin, siskon synttärit. pukeutumisteemana oli 80-luku, ja sekin toteutui mahtavasti. Sieltäkin otettiin kovasti kuvia, missäpä miun kamera oli? no laturissa tietenkin (pitempään kuin olisi ollut tarvis) ja kun se vihdoin oli käytössä, kamerasta löytyykin sit tasan 3 kuvaa tuntia ennen lähtöä baariin.

kuvassa siis metsästän vielä meikkejä pärstää varten.. "kehuttiin" minuu baarissa madonnaksi xD aika suuri kohteliaisuus sinänsä, koska en itse mielestäni ollut lähellekkään sitä saate tällä rungolla edes xDD reps.. kaikinpuolin oli mukava ilta. Edelleen ihmettelen sitä et miten oon ton näkösenä kehannu baariin lähteä :D mut.. kun kerran pukeudutaan niin pukeudutaan sitten kunnolla :D


Takaisin aiheeseen, tässä siis toinen niistä kuvista joka miusta löytyy omalta kameraltani, toinen on se yhteiskuva ukkelin kaa jota en täällä kaikkille julkaise ilman ukkelin lupaa ja siinä kolmannessa kuvassa on työkaverini, yksin.

ja tässä vaiheessa taas kerron mitä suurin osa ihmisitä ajattelee, tai ainakin oletan niiden ajattelevan.. KATKERUUTTA ILMASSA KENTIES? no joo on, myönnän. oishan se kiva että ois kuvia muistona noinkin mukavista bileistä enemmänkin kun sen tietää ettei niiltä muilta niitä kuvia saa todennäkösesti koskaan vaikka kuinka siinä pienessä hiprakassa luvataan että joo tietenkin mie lähetän nää siulle sit mailissa tai jotain vastaavaa! Paskat sanon minä. Tyhjiä lupauksia on kuultu ennekin ja ne ei koskaan näytä loppuvan.

On tällä katkeruudella omat syynsäkin taustalla mut se olkoon miun ihan oma asiani koska asiaan liittyy muutakin kuin minä itse ja ajattelutapani.

Kukkaruukusta aasinsiltaan... koitin tuossa tutkiskella tuota miun paskaa pokkariani ja totesin että tuo on a)paska tai b)minä olen tyhmä, enkä ymmärrä mistään mitään.. sanottiin että noissa pokkareissa ois säätömahdollisuudet että oikeesti sais suht hyviä kuvia jopa niilläkin, olosuhteista riippumatta, mutta enpä minä löydä/ edes ymmärrä puoliakaan nimistä ja lyhenteistä joita tuolla on, joten voin siis virallisesti haudata järkkärin hommaamisen, kun tuotakaan härpäkettä osaa käyttää. Tarviisin edes jonkinlaista apua että joku selittäs jotain, ja yks ihminen onkin keneltä voisin kysyä, joka miun näkökulmasta ainakin osais neuvoo ja jolla ois oikeesti sitä tietoakin, mut en vaan kehtaa vaivata, eiköhän hänellä näitä kysyjiä ole ihan riesaksi asti. Joten jos en osaa, enkä opi itse niin minkäs sille enää voi.

Huomasin muuten että eilisen/yöllisen avautumisen jälkeen oli suht kevyt olo.. taitaa se kirjottaminen kuitenkin auttaa, mut ei se siihen auta kuitenkaan että joudun edelleen painimaan omien ajatuksien kanssa yksin, saman näkökulman kanssa ja se ongelma ei sinänsä häviä mihinkään. Oon aika pitkälti tottunu ratkomaan asiat puhumalla ja kuuntelemalla toisten ihmisten mielipiteitä ja tällä hetkeltä miulta puuttuu se best friend jolle puhua. Aikaisemmin oli eräs, joka meni sittemmin naimisiin, siihen tuli toinen tilalle, tai oikeastaan kaksikin. Toinen jäi pääkaupunkiseudulle ja yhteydenotot vaan väheni ja toinen on miun ukkelina. Kaikki siis oli miehiä. Nyt on pari naispuolista ihmistä aika likelle sitä ystävyyttä joka oli joskus, mutta kun niiden näkökulmat on naisten, ei niinkään miesten. möh. ei se ole sama asia. :(

Taas tuli aika kiukun ja katkeruuden kyllästyttämä ja synkän olonen kirjotus.. jospa tää tästä kohta kun tää pimeys helpottaa lumentulon myötä. Miksi sitä odottaakin kauheesti syksyn tuloa mutta kun se on siinä, niin se vaan pahentaa oloa. Alkuun kynttilät ja hiljaisuus, tuuli ja sateen ropina vaan rauhottaa mieltä ja kun kerkeet juuri ja juuri nauttimaan siitä sen hetken, niin se olotila muuttuukin syväksi pahaksi oloksi joka vaan väkisin koittaa päästä ulos tavalla tai toisella?

Paha, paha päivä...

On jo pari päivää ollu vahva fiilis siitä et pitäs itkee mut ei oikeen tiiä miks, enkä kyllä oo vieläkään itkeny, mut alkaa pikkuhiljaa muodostuu se paha olo ajatuksiks ja koitan sitä nyt sit sanoiks vääntää.. saa nähä tuleeko siitä mitään.

Mie tarviin elämältäni jännitystä ja muuttuvuutta, jokainen päivä ei saa olla samanlainen ja sellanen miun elämästä on tulossa. Valitettavasti jos tässä maailmassa tahtoo pärjätä niin on pakko käydä töissä ja pakko pitää ne rutiinit. No niitä on ja liiiiiiikaaaaaa!!!!!! no nyt sit kun just kerkes tottua työntekoon, aloin sairastelemaan. Vaikka tahtoisin käydä töissä niin vittu keho riitelee miun kanssa  ja en pääse töihin ja sitä kautta en saa rahaa, eikä miulla ole koskaan varaa toteuttaa yhtäkään miun unelmaa mitä oon koskaan miettiny.

Moottoripyörä.
Rakastan sen kyydissä olemista, rakastan sitä vapauden ja elämisen tunnetta kun kyydissä istuu. Valitettavasti miulla ei ole korttia ja perhe-elämä syö sitä enemmän rahaa mitä sitä tulee niin ei pihiydessäni ole ollu varaa maksaa jotta voisin edes joskus tutun pyörää edes kokeilla.. eli en tiedä miltä tuntuu ajaa. Niin.. se raha.. vaikka saisinkin kortin niin ei olisi koskaan varaa ostaa pyörää, edes varusteita en ole saanut hankittua (no ehkä hyvä, tää paino tuntuu vaan nousevan siitäkin että oon saanu 10 kiloo lisää vuodessa, joten tuskin mahtuisin edes niihin kun joskus saisinkin hommattua pyörän) saati pitää sitä pyörää kaikkine vakuutuksineen päivineen.

Sello.
Haluaisin kovasti aloittaa taas sen soittamisen, omassa kotona, tai edes bassoa kokeilla. Mutta tällä hetkellä miulla on 3/4 sello joka on miulle pieni, kun jonkun tietyn otteen opettelee vielä kasvuvaiheessa niin pienellä sellolla on vitun vaikee soittaa kun käsi menee kokoajan ylemäs (ei auta piikin nosto) ja soitto menee alavireiseks. Joten tarviisin kokosellon. jep ja ne maksaa. taas (voisin copypastettaa) en pihiydessäni vaan osta sitä. Bassoa en taas myöskään pihiydessäni osta, koska en tiedä osaisinko sitä soittaa ennekun pääsisin edes sitä kokeilemaan, mutta kellään ei näytä olevan ylimääräsenä sitä tai edes niin että pääsisin edes kerran ottamaan sen syliin ja kokeilemaan edes sen hetken. Tottakai aina maksan jos jotain hajotan mutta kun ei edes sen vertaa löydy niin se on sit haudattu, en siis siksikään käy katsomassa bändejä livenä koska siellä lavalla on kaksi asiaa jotka olis miun unelma. Basso ja laulu.

Laulu.
Noh siitä päästäänkin siihen laulajan uraan kätevästi aasinsiltaa pitkin.. Tahtoisin ehkä eniten laulaa, sitä rakastan ja mielestäni olen suht hyvä mutta kehuista huolimatta en luota kykyihini kuin juuri sillä hetkellä kun se mikki on siinä nenän edessä. (joo karaokea, säälittävää, tiedän.. missä muuallakaan sitä voisi päästä kaikista lähimmäs unelmaansa?) tai sitten vaikka luottasinkin niin en halua kehua itseäni. Jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä siitä sit jos joskus kuulee. Ihailen laulajia jotka eivät ole muuta kuin omia itsejään siinä lavalla, tuovat sen tunteen lauluun ja välittävät sen ihmisiin, ovat nöyriä sen suuren suosion ja yleisön edessä (siks ehkä menee yli hilseen nää kusinoussutpäähänrokkarit vaikka musiikki olisikin ehkä hyvää). Sitä minäkin tahtoisin. Olla nöyrä ja oma itseni ja laulaa.

"Viimeisin" villitys joka laukas tän alakuloisuuden ja katkeruuden.
Valokuvaus.
Olen pikkutytöstä asti tykänny olla kameran toisella puolen, ottamassa niitä kuvia. mut siihen ei oikeen ole köyhästä lapsuudesta johtuen ollut mahdollisuutta.(onhan meillä ollut filmikamera, halvin mahdollinen jossa ei saanut edes valita ottaako ilman salamaa vai salaman kanssa) Eikä varmaan tulekkaan. Ei näillä tuloilla. Ainakaan uutta. Kovasti haluisin opetella ja haluisin olla jossakin hyvä. Edes jossain...(suvussa on taipumusta taiteelliseen puoleen valokuvauksenkin saralla, miks en minäkin? mut...)

Mitäs sit kun olen hankkinut kameran (mikäli koskaan sellaisia rahoja saan) ja en opikaan sitä kaikkea mitä haluisin oppia, myönnän kuitenkin aivojeni kapasiteetin olevan rajoittunutta ja se vastaanottaa vain tiettyyn pisteeseen uutta tietoa ja se jää siihen, enkä vaan opi vaikka kuinka haluisin? Mitä jos tässäkin hommassa käy niin etten vaan tähän luupäähän saa mahdutettua mitään, eli en olekkaan mikään luonnonlahjakkuus niinkuin muut? Myyn kameran reilusti alihintaan pois, mitä se hyllyssäkään tekee pölyttymässä? eli taas tulee se pihiys ja jätän kamerahaaveet pois koska näillä tuloilla miulla kestää ikuisuus saada koko rahaa kasaan, ainakaan täysin uuteen. mielummin pidän huolen että pojalla on se mitä se tarvitsee hyvään lapsuuteen, kuten puhtaat ehjät vaatteet, luistimet, polkupyörä ja muut härpäkkeet, jotten saa katkeruutta itse osakseni myöhemmässä vaiheessa että olen ollut itsekäs ja ostanut itselleni kameran ja venyttänyt centtejä ruuan ja muun tarpeellisen suhteen.

Ihmiset sanovat minuu itsekkääksi. miksi? varmaan siksi koska en kerro kaikkea mitä haluaisin ja mitä jätän tekemättä, mitä kaikkea ajattelenkaan ja mitä kaikkia myönnytyksiä teen elämässäni joista ihmiset ei tiedä, koska eivät lue ajatuksiani. Haluaisin kaupasta ostaa itselleni vaikka suklaata, (jos olen menossa paikkaan jossa on loput perheestä ja söisin sen niiden nenän edessä) ostan sellaista suklaata josta voin antaa kaikille (ukkelilla on kuitenkin allergiat), tai sitten sellaisen suklaan jota en itse syö mut toiset pitää ja tiedän molempien miesten ilahtuvan kun tuon heille vaikkapa kismetin. Isomman varsinkin, pikkumies nyt kiljahtelee riemusta melkein mistä suklaasta vaan. Tämä oli siis esimerkki jos kirjoitin kauheen epäselvästi. Saan hyvän mielen kun saan ilahduttaa rakkaitani. Mutta taas unohdan itteni. noh sellainen olen ja turhaan minä tässä valitan kun itehän mie ratkasuni teen.

Tästä taas päästään narsismiin.. aihe, joka on tupsahdellut tässä kuukauden aikana aika moneen otteeseen esille. Jokaisesta ihmisestä löytyy narsistiin sopivia piirteitä, mutta jos et ole itse (jolloin et kyllä tajua olevasi narsisti) tai et ole tavannut sellaista, et tiedä, että se on jotain aivan muuta kuin mitä olet joskus toista ihmistä haukkunut narsistiksi. Kaukana siitä. Jos et löytäisi narsistin piirteitä, mitä tuolla netti on pullollaan erilaisia kuvauksia narsistista, kannattaisi ehkä huolestua. Koska jokainen ihminen on jollain tapaa itsekäs ja jokainen ihminen jollain tapaa hyötyy toisista ihmisistä, siksi luodaan sosiaalisia kontakteja jotta hyödyttäisiin, mutta tässä tapauksessa se on puolin sun toisin... toisin kuin narsisti ei anna mitään mutta ottaa kaiken mitä irti saa. (korjatkaa toki jos olen väärässä, mutta tälläisen kuvan itse olen itselleni muodostanut) Jos ihminen ei ole itsekäs, hän unohtaa itsensä ja elää muiden elämiä ja kun koittaa se päivä kun tämä ihminen tajuaa niin tehneensä, alkaa jumalaton kiriminen takaisin päin mitä on sen, esimerkiksi 40 vuoden aikana menettänyt, kun ei ole tehnyt mitään mitä olisi itse halunnut, eikä välttämättä ole edes tiennyt mitä haluaa. Aika säälittävää.. siis se että oikeesti liian moni ihminen unohtaa itsensä.. aivan liian moni.. okei, ehkä mie en oo ihan täysin unohtanu itteeni jos tällästä ajattelen tai osaan kirjottaa.. huoh.. johan tässä itekkin menee päästään sekasi että kuka oikeesti olenkaan.. ??? heh :D

Joo ja tässä kohtaa voin itse sanoa sen, miksi muilla alkaa kiehua sappi, että miun teksti alkaa olee ristiriitanen. Puhun toista mut elän itse täysin päinvastoin mitä neuvon tai puhun.. jepjep.. se on vaikee olla minä. Mut eipä niitä kovin konkreettisia neuvoja ole sadellut, tukea jolloin sitä oisin tarvinnut.. osittain saattaa johtua siitä etten jaksa enää valittaa, koska tarpeeksi kauan ihmisiä ei ole kiinnostanut. Enkä osaa olla ystävä.. tai siis osaan olla ystävä mutta miusta on todella vaikee puhuu kelleen kun on pahin olo.. en siis osaa pitää muita ystävinä? Kun on tottunut pärjäämään yksin sen 20 vuotta niin sitä on vaikee enää puhua ja edes ymmärtää että on olemassa ihmisiä jotka oikeesti kuuntelee ja yrittää ainakin auttaa. Tosin suurimmaksi osaksi ongelmista mitä oon käyny läpi, on ollu sellasia kuten että kukaan muu ei vaan voi tehdä miun puolesta asioita paremmin tai päättää miun puolesta mitä elämältäni haluan.

njääääh.. nii siis taas katos sit ajatus.. palatakseni siis alkuun, haluan elämältäni elämää enkä sitä oravanpyörää ja rutiineja, mutta valitettavasti tässä maailmassa tarvii rahaa jos haluaa toteuttaa jotain sellaista milloin tuntee olevansa elossa ja joskus onnistuvansakin.

Ja joo.. minuu ollaan puoliks pakottamassa Idolsiin.. jepep.. kiinostaa ku .. kilo kiviä. Ainakin tällä hetkellä. Oon jo ensimmäisellä kaudella siellä käyny kokeilemassa, tiedän et oon kehittyny siitä hurjasti mutta ku tiiättekö.. en oikeen usko että yltän siihen tasoon mitä oikeesti tuo ohjelma vaatisi, saate alunperinen ajatus on ollut. Miksi menisin arvosteltavaksi ja kadottaisin sen viimeisenkin kipinän laulaa edes kotona sieluni kyllyydestä kun ainakin vielä nautin siitä että niin voin tehdä?

Lukekaa rakkaat nyt oikeesti ja uskokaa minuu, miulla ei vaan riitä pokka tehä mitään suurempia liikkeitä tavoitellakseni unelmiani, jos olette jo matkalla, saatte tehdä mitä haluatte niin olkaa perkele onnellisia oikeesti! Elämä heittää niitä esteitä jokatapauksessa eteenne, mut jos teette mitä tykkäätte tehdä, ne esteet on huomattavasti helpompia ylittää kuin se että ihminen vaan ei osaa olla niin rohkea ja tehdä jotain elämällään. Tein jo ja se valinta toi miut takas alkuun.. kärsimään sitä vanhaa samaa.. eli jotain jäi oppimatta edellisellä kerralla..

Loppuun kysymys: käsi ylös kuinka moni uskoo että "sielu" kiertää kehää ja syntyy uudelleen maanpäälle? vai riittääkö että eläessään tekee tarpeeksi monta kertaa samat virheet?

sellainen paha päivä miulla, mites teillä? ;D

Endless rollercoast

Enpä ole vielä saanu aikaseks muokattua ulkoasua, enpä muutenkaan paljoo mitää, mut sit kuitenkin vaikka ja mitä.. voih kun elämä kerrankin ois rauhallista, tasasta ja aikaansaavaa edes yhden päivän, mutta näin Vaakana voin vaan todeta 28 vuoden jälkeen että tuskin sellaista päivää koskaan tulee olemaan... mutta pysyypähän elämä mielenkiintoisena, jos ei itellä niin ainakin kanssaeläjillä xD

ja teinpä jotain taas nopeine sormineni että kerkesin julkaisemaan edelläkirjoitetun kappaleen, ennekuin on kokonaan valmis xDD olen minä taas taitava, tosin eipä varmaan kukaan kerkiä sitä lukea ennekuin saan tän valmiiks.. mistä minä sen tiiän :D


Aamu alko heräämällä maailman suurimpaan vitutuksen aiheeseen eli JOKU PERKELE JYYSTI JOLLAIN PERKELEEN PORALLA JOSSAIN JA TÄYSIN VÄÄRÄOPPISESTI!! jos se oli tuolla a-rapussa (asumme siis c-rapussa) olevan kosteusvaurion korjauksia niin eipä ole kovin hääppösesti äänieristetty tämä murju.. huoh! Tähän voisinkin linkata miun suosikkisivut, jolle ei voi muuta kun sanoo AAMEN! :D saa kyllä maailman mahtavimmat naurut kun joku raivoo vitutustaan blogiin (voisi siis olla minä xD)

http://vitutusmaximus.blogspot.com/

Jäinpä sit silmäilemään tuota ja aloin käkättää silmät vedestä täyttyen xDD oikeesti.. ei voi ketään vituttaa noin paljoo (okei, myönnän, nii minuukii :D) ja sit ko vielä tuo kirjotustyyli osuu miun nauruhermoon niin täydellisesti xDD

Sen jälkeen sain taas tunnetilan edellisistä 7 vuodestani kun pojan isä tuli käymään kahvilla ja päälle napsahti rooli jota olin, ihan oikeasti OLIN ollut joskus ja sainkin mainintaa tuosta hetkellisestä "muutoksestani" ukkelilta, ja hyvä niin, olin kyllä tehny saman huomion itekkin, mut tunneihminen kun olen niin, hankala niin syvälle juurtuneista asioista on päästä eroon ilman ulkopuolisen "apua"

Sit tuli kylään kaveri joka on vaan loistava, murre on mitä parhautta ja siihen päälle ne jutut :D maailman iloisin ja aurinkoisin JA EHDOTTOMASTI rauhallisin/tasapainoisin (myös henkisellä tasolla) ihminen jonka oon ihan vähään aikaan tavannut :) jotenka olotila muuttui oikeen lepposaksi ja aurinkoiseksi :)

Nyt jo alan itekkin epäilemään miun mielenterveyttä xDD mut joo sellanen mie olen. Otan tunnetiloja kauheen herkästi muilta vastaan ja moni asia vie miut menneisyyden tunnetiloihin huomaamattani vaikka olevinaan olen ne asiat käsitelly.. Olen siis hullu :D onnellinen ainakin tällä hetkellä, sellainen xD

sit tuli tyhjä olo :/ ukko ja kaveri häippäs ja samalla hävis sohva olkkarista :( missä mie nyt dataan ja kerään voimia seuraavaan koitokseen; otanko jonkun neulomuksen jota alan väsäämään vai jatkanko maalaamista? kun kovasti syyttävänä tuijottelee minuu tuossa kuivuneena "jatka minua"! no pimeimpään nurkkaan iskin sit itteni ja linnottauduin sinne dataamaan.. ilmeellä "I will take over the world!"  NOT!!!!

Joo, tänään on erittäin levoton päivä ja kaikki lentelee ja sinkoilee kuin pingispallo seinästä seinään :D mökkihöperyyden oireita kun on jumettanu sairastamassa kotona.. möh.. nauran jo itelleni täällä tippasilmässä kun oon ihan sekopääpäällä tänää :D (onko tuo sana? xD)

kovasti siis ajatuksena olisi ollut kirjottaa tänään horoskoopeista, koska ne on tänää seurannu minuu jokapaikassa.. ja myös rakkaudesta. VOIH! tuo iänikuinen siirappinen aihe, mutta ajattelin lähestyä sitä toiselta näkökantilta mut todennäkösesti miun kannattaa aiheesta tehdä ihan oma kirjoituksensa enkä liittää kumpaakaan aikomaani aihetta toisiinsa, saate tähän kirjoitukseen LOL *reps ja putosin*

Ja  nyt ajattelette että olen täysin seko :D en, en, ja no ehkä ihan vähän xD ainakin tänään :D miulla on hauskaa ja mukavaa ja kiva kerrankin näin, tosin tää alkaa jo vaikuttamaan maaniselta tää miun olotila ja edelleen vahvemmin alan epäillä omaa mielenterveyttäni, mut nou hätä :) oon käyny testeissä ja terve kuin pukki tuli tulokset :D (niissäkin kävin vahingossa kun piti tehdä pikamasennustesti ni sairaanhoitaja tyrkkäs vääriä papereita nenän eteen kunnes löyty oikee ja todettiin että olen selväjärkinen jopa masennuksen suhteen :D )

Hauska puoli tässä blogin kirjottamisessa on huomata miten itte ajattelee.. ainakin mie repeilen täällä ihan totaalisesti omille ajatuksille jotka lentää kuin vapaa taivaan lintu paikasta toiseen ilman aasinsiltoja, ja aasinsilloista puheenollen.. joo en lähe sitä juttua selittämään mutta totean vaan että ihmeelliset ovat ukkelini ja ex-kämppikseni aivoitukset :D

......ja hauska on huomata millaiseks oma kirjoitustyyli muokkaantuu, koska oon ihan kauheen vähän kirjoitellu mihinkään, mitenkään.. joten tosiaan se kommentointi on ihan tervetullutta :) 

Johan niitä rajoja koetellaan kun tätä koittaa vääntää xD

Noniin.. pikkasen taas lähempänä blogin luomista.. eli kait se on sit eka blogimerkintä tehty kun joku tätä vihdoin lukee :D

Sanottiin et tää ei oo rakettitiedettä, no miulle kyllä pikkuhiljaa on ja kun kysyin neuvoa niin ukko höpöttää vieressä jotain tietokone kieltä ennekun tajus et kelle puhuu.. (siihenkin vaadittiin se murhaava katse.. huoh.. miehet xD) Opetteluahan ei helpota se että olen flunssaa potenu jo 4 viikkoa ja vihdoin alkaa tuntumaan että joko nyt! se alkaa nostamaan kuumetta.. voih, kun sen tekisikin!

No mut joo, kuten nimikin jo kertoo, oon luonteeltani aika... no mielialat voi heitellä laidasta laitaan 5 minuutissa jos vaan oikeet ärsykkeet osuu kohdilleen, eli olen tunneihminen henkeen ja vereen. Blogin ideana olikin että oppisin jotenkin kanavoimaan johonkin nämä tunteenpyrähdykset, joten voinette odottaa iiiihan mitä vaan sieltä korkeimmista pilvilinnoista maailman suurimpaan multivitutukseen ja jälkimmäisen osuessa kohdalle, varoitan, ettei kielenkäyttöni ehkä ole sitä maailman asiallisinta tuolloin :D Mutta onhan nyt joku tutkimus kuitenkin tehty, että kirosanojen viljely lieventää stressiä jottei jopa verenpainetta jne xD

Mutta.... Minun elämä on minun elämä ja tästä se verhojen raotus minun elämään alkaa. Kommentointi on suotavaa, miltei pakollista. Kiitän ja kumarran jos jaksatte lukea miun ainaisia valituksia sekä kommentoida :D

adjöö ja enskertaan! sillon tuleekin jo ihan oikeeta tekstiä kun tää alotus on saatu käyntii ja opeteltu tätä käyttämään ja ulkoasua muokkaamaan ja kaikkee.. huoh -.- miks nää pitää olla kaikki näi vaikeita aina alussa??