Mitenkä osaakin olla taas niin mahottoman epätodellinen olo..
Olo on taas energinen ja tahtois tehä jotain mut sit ko keksii mitä tekis, ni kaikki kaatuu siihen et kello on noin paljon ja naapurit nukkuu.. maalaaminen taas ois yks vaihtoehto mut siinä menee niin tuhottoman kauan,saate välineiden puhistamiset yms. etten viiti alottaa ku aamulla pitää herätä suht ajoissa. Muuten ei hyvät heilu ku on jottain luvannu äipälle ja ei sit pidäkkää sitä.. Tosin tuo lupauksen pitäminen pätee kyllä kaikkiin ihmisiin eikä vaan äitin kohalla..
Ja sit ärsyttää tää tunne et ei osaa alottaa mitää uutta ja ku ideoita satelee, ni huomaa et mikää ei oo nopeeta ja mikää ei oo semmosia et vois jättää kesken ku haluaa nukkumaan, kun sen jatkaminen ei onnistu enää huomenna tai seuraavaks ku on aikaa. Kun kerran pääsee vauhtiin niin sitä on vaikee löytää uudestaan, kun nuo kaikki mitä teen on kuitenkin hetken mielijohteesta syntyviä ideoita ja niist on vaikee saada kii enää myöhemmin.. ja tää on ehkä turhauttavinta ikinä!(ehkä johtuen siitä et miun muisti on yhtä lyhyt ku kananlento ja voi siinä olla muitakin tekijöitä jotka siihen vaikuttaa, en oo vielä vaan keksiny et mitkä)
Okei nyt alan jo oikeesti epäilee jotain adhd:ta itelläni tai ainakin jotain lievempää muotoo siitä. (onhan miun pojallakin adhd, miks ei miulla, mistä se pojalle ois muka sit tullu jos ei vanhemmilta?)
Mut ehkä mie painun kiltisti turhautumisineni sinne sänkyyn ja koitan nukkua, jos siit ei tule mitään, palaan takas olkkariin miettimään pääni puhki mitä voisin tehdä :D
Elämää suurempia kysymyksiä näin loppuun;
Miks ihmeessä ihminen syntyy juuri sellaseks kuin on? ja miksi ihmeessä se on vaikeeta hyväksyy itsensä sellasena kuin on? Miks mie en esimerkisk vois joskus osata olla hiljaa, puhumatta, vaan hymyillä ja tarpeen vaatiessa aukasta suuni jos joku sitä vaatii? miks en vois osata olla semmonen kodin hengetär et arjen rutiinit ois nautittavia ja kuin vettä vaan? miks en vois olla virtuoosi tuolla keittiössä, edes puolet siitä niin ei ois vaikeeta jokapäivä miettii mitä hiivattia sitä tänään söis? laajempana kysymyksenä noi pari jälkimmäistä, miks ihmeessä mie en osaa mitään mistä oikeesti nauttisin ja oisin tyytyväinen osaavani jotain?
Miust ois kiva osata jotain mistä ois tässä elämässä jotain hyötyy.. Osaan (itselleni yllätykseks et ai, mie ylipäänsä osaan ees jotenkin) piirtää ja jotenkin maalata, mut se homma on vasta alussa, joten ei nyt viel kiljuta niitä voitonriemuisia kiljahduksia että olen jossain hyvä... mut et onko siitä mitään valtakunnan hyötyy?? ei miusta tuu kuitenkaan mitään kuuluisaa maalaria joka tienaa tuhansia tauluillaan.. eikä se ole edes miun unelma. Tosin en edes tiedä mikä miun unelma on, tai siis tiedän. Laulajaksihan mie haluisin, mut niin moni muukin ja moni muu laulaa huomattavasti minuu paremmin.. mut se onkin miun mielipide.. Yksikin sano että miusta enää parempi on Sarah Brightman, eikä meidän lauluääntä tai tyyliä voi verrata edes mitenkän keskenään.. joten, siinä näkee että jokaisella on oma makunsa.. niinkuin kaikessa. Mut niiko to maalaaminenkin.. onko siitä laulamisen osaamisesta mitään käytännön hyötyä.. ei sillä laulamisella ruokaa taiota saate osteta jos et ole joku menestyvä artisti. alkajaisiks varmaan tartteis bänsin ja kun sitä en ole saanu tähän mennessä kasaan, enkä aio kauheesti asiaa elämääni tyrkyttääkkään, tai pakottaa jonku asian etenemistä. Koska jos joku on tullakseen, se ihan varmasti antaa vähintään merkkejä itsestään jos ei plopsaha postiluukusta sisään "valmiiksi katettuna illallisena", niinkuin sanonta kuuluu. niin edelleen.. haluisin saada päivittäin onnistumisen kokemuksia jostain osaamisestani, josta on oikeesti hyötyy jotenkin.
Miten voikin olla yks ihminen hukassa oman elämänsä kanssa, kun ei tiedä mikä haluaa olla isona.. Olen 9 vuotiaan pojan osa-aika äiti, toivottavasti mahdollisimman pian saisin pojan asumaan miun luo. Ja olen kokeillut kouluja jo 3 eri alaa, joissa jokaisessa on koulu keskeytynyt miun tai jonkun muun ulkopuolisen tekijän takia. eli miulla ei ole edes ammatti ja täytän 30 perhana 2 vuoden päästä! Mie oon jo iso! miun pitäs tietää jo! ja miulla pitäs olla jo vähintään puolet mitä haluan.. jep..
Mut silti, kaikista näistä turhauttavista ja masentavista ajatuksista huolimatta, miull aon yllättävän mukava olotila :D voi sitä joskus murehtia asioita masentumattakin ;)
Jatkan päässäni sisäistä taistelua tulevaisuudestan makkarin puolella :) ehkä nää asiat kuitenkin vaan ratkee aikanaan, kun oon ite siihen valmis :) motto, jota unohdan itse noudattaa: "kaikella on tarkoituksensa ja kaikki tulee aikanaan, myös se tarkoitus jollekkin jo tapahtuneelle asialle" <3
Kauniita unosia kaikille lukijoille <3 ja mukavaa huomista päivää :)
Olo on taas energinen ja tahtois tehä jotain mut sit ko keksii mitä tekis, ni kaikki kaatuu siihen et kello on noin paljon ja naapurit nukkuu.. maalaaminen taas ois yks vaihtoehto mut siinä menee niin tuhottoman kauan,saate välineiden puhistamiset yms. etten viiti alottaa ku aamulla pitää herätä suht ajoissa. Muuten ei hyvät heilu ku on jottain luvannu äipälle ja ei sit pidäkkää sitä.. Tosin tuo lupauksen pitäminen pätee kyllä kaikkiin ihmisiin eikä vaan äitin kohalla..
Ja sit ärsyttää tää tunne et ei osaa alottaa mitää uutta ja ku ideoita satelee, ni huomaa et mikää ei oo nopeeta ja mikää ei oo semmosia et vois jättää kesken ku haluaa nukkumaan, kun sen jatkaminen ei onnistu enää huomenna tai seuraavaks ku on aikaa. Kun kerran pääsee vauhtiin niin sitä on vaikee löytää uudestaan, kun nuo kaikki mitä teen on kuitenkin hetken mielijohteesta syntyviä ideoita ja niist on vaikee saada kii enää myöhemmin.. ja tää on ehkä turhauttavinta ikinä!(ehkä johtuen siitä et miun muisti on yhtä lyhyt ku kananlento ja voi siinä olla muitakin tekijöitä jotka siihen vaikuttaa, en oo vielä vaan keksiny et mitkä)
Okei nyt alan jo oikeesti epäilee jotain adhd:ta itelläni tai ainakin jotain lievempää muotoo siitä. (onhan miun pojallakin adhd, miks ei miulla, mistä se pojalle ois muka sit tullu jos ei vanhemmilta?)
Mut ehkä mie painun kiltisti turhautumisineni sinne sänkyyn ja koitan nukkua, jos siit ei tule mitään, palaan takas olkkariin miettimään pääni puhki mitä voisin tehdä :D
Elämää suurempia kysymyksiä näin loppuun;
Miks ihmeessä ihminen syntyy juuri sellaseks kuin on? ja miksi ihmeessä se on vaikeeta hyväksyy itsensä sellasena kuin on? Miks mie en esimerkisk vois joskus osata olla hiljaa, puhumatta, vaan hymyillä ja tarpeen vaatiessa aukasta suuni jos joku sitä vaatii? miks en vois osata olla semmonen kodin hengetär et arjen rutiinit ois nautittavia ja kuin vettä vaan? miks en vois olla virtuoosi tuolla keittiössä, edes puolet siitä niin ei ois vaikeeta jokapäivä miettii mitä hiivattia sitä tänään söis? laajempana kysymyksenä noi pari jälkimmäistä, miks ihmeessä mie en osaa mitään mistä oikeesti nauttisin ja oisin tyytyväinen osaavani jotain?
Miust ois kiva osata jotain mistä ois tässä elämässä jotain hyötyy.. Osaan (itselleni yllätykseks et ai, mie ylipäänsä osaan ees jotenkin) piirtää ja jotenkin maalata, mut se homma on vasta alussa, joten ei nyt viel kiljuta niitä voitonriemuisia kiljahduksia että olen jossain hyvä... mut et onko siitä mitään valtakunnan hyötyy?? ei miusta tuu kuitenkaan mitään kuuluisaa maalaria joka tienaa tuhansia tauluillaan.. eikä se ole edes miun unelma. Tosin en edes tiedä mikä miun unelma on, tai siis tiedän. Laulajaksihan mie haluisin, mut niin moni muukin ja moni muu laulaa huomattavasti minuu paremmin.. mut se onkin miun mielipide.. Yksikin sano että miusta enää parempi on Sarah Brightman, eikä meidän lauluääntä tai tyyliä voi verrata edes mitenkän keskenään.. joten, siinä näkee että jokaisella on oma makunsa.. niinkuin kaikessa. Mut niiko to maalaaminenkin.. onko siitä laulamisen osaamisesta mitään käytännön hyötyä.. ei sillä laulamisella ruokaa taiota saate osteta jos et ole joku menestyvä artisti. alkajaisiks varmaan tartteis bänsin ja kun sitä en ole saanu tähän mennessä kasaan, enkä aio kauheesti asiaa elämääni tyrkyttääkkään, tai pakottaa jonku asian etenemistä. Koska jos joku on tullakseen, se ihan varmasti antaa vähintään merkkejä itsestään jos ei plopsaha postiluukusta sisään "valmiiksi katettuna illallisena", niinkuin sanonta kuuluu. niin edelleen.. haluisin saada päivittäin onnistumisen kokemuksia jostain osaamisestani, josta on oikeesti hyötyy jotenkin.
Miten voikin olla yks ihminen hukassa oman elämänsä kanssa, kun ei tiedä mikä haluaa olla isona.. Olen 9 vuotiaan pojan osa-aika äiti, toivottavasti mahdollisimman pian saisin pojan asumaan miun luo. Ja olen kokeillut kouluja jo 3 eri alaa, joissa jokaisessa on koulu keskeytynyt miun tai jonkun muun ulkopuolisen tekijän takia. eli miulla ei ole edes ammatti ja täytän 30 perhana 2 vuoden päästä! Mie oon jo iso! miun pitäs tietää jo! ja miulla pitäs olla jo vähintään puolet mitä haluan.. jep..
Mut silti, kaikista näistä turhauttavista ja masentavista ajatuksista huolimatta, miull aon yllättävän mukava olotila :D voi sitä joskus murehtia asioita masentumattakin ;)
Jatkan päässäni sisäistä taistelua tulevaisuudestan makkarin puolella :) ehkä nää asiat kuitenkin vaan ratkee aikanaan, kun oon ite siihen valmis :) motto, jota unohdan itse noudattaa: "kaikella on tarkoituksensa ja kaikki tulee aikanaan, myös se tarkoitus jollekkin jo tapahtuneelle asialle" <3
Kauniita unosia kaikille lukijoille <3 ja mukavaa huomista päivää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti