tiistai 11. lokakuuta 2011

Kun päivät vaan valuu hukkaan

Miten voikaan ihmisellä olla näin halvatun saamaton ja turhautunut olo?

No, mutta sainpahan ainakin ulkoasua täällä muutettua ja sain vaihdettua taas profiilikuvaa tuolla naamakirjan ihmeellisessä maailmassa. Kertokaa jos on jotain valittamista ulkoasussa, kuten ei saa luettua tekstiä (onko se nyt sit mikään katastrofi?) tai värimaailma riitelee keskenään tms. vaihdoin myös asetuksia jotta ihmiset jotka ei omaa tiliä tai profiilia tai mikä se nyt sit nimikkeeltään onkaan, täällä, pystyy kommentoimaan.. löysin sellaisenkin kohdan vahingossa täältä xDD (joo olen hieman tyhmä näiden ah niin ihanien internetin ihmeellisen maailman koukeroiden kanssa) miks ihmeesä tehdään kaikki näin vaikeesti et tavis (lue: tyhmempikin, kuten minä) ihminen ei osaa käyttää ? :D


Noista kuvita nyt sit tulikin mieleen..
En hirveemmin viihdy linssiludena, mut oishan se ihan kiva jos joskus miustakin ois ohimennen otettuja kuvia jotka ois oikeesti julkasukelposiakin, oon aika tyytyväinen tuohon viimesimpään profiilikuvaan, joka on jo huima suoritus että ollaan saatu edes yksi kunnollinen yhteiskuva minusta ja ukkelista, mut..

Tupareista otetuista kuvista näyn kahdessa kuvassa. Ekassa kumartuneena eteenpäin, joka on siis otettu parvekkeelta ikkunan läpi, ja joo, onhan se kiva ihailla omia tissejään et onko ne oikeesti kasvaneet niistä rusinarukkasista tollasiks (erottamattomina kavereina tullut mukana maha ja jenkkakahvat)... toisessa kuvassa keskustelen siskon kanssa ja ne 17 kaksoisleukaa näkyy vallan karulla tavalla, not nice.. at all. jep. en vaan siis ole kuvauksellinen. Kait siellä löytyy jotain hyviä kuvia miustakin, kunhan ihmiset vaan jaksas toimittaa niitä kuvia miullepäin, mut miun kameraan en vaan kertaakaan osunut kunnolla.

Synttärit.. noh.. .........niin, siis miun synttärit... KATOPPA KUMMAA! ei yhtään kappaletta kuvaa minusta!! eiku!!! näkyy yhessä kuvassa miun sääristä puolet ja synttärilahjavillasukat!!! 
öööööö... siis niin, edelleen ne oli synttärit, jolloin useemmiten kuvataa kavereita synttärisankarin kanssa ja plaaplaaplaa, mutta kattokaapa kun mie en ole normaalia ihmistä nähnykkään joten miun elämäkään ei ole nähnyt normaalia, saate synttärit.. joten kuvissa näkyy vaan miespuoliset vieraat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ja nekin istuu tyyliin tietokoneella. Onko tylsempää olemassakaan kuin kuvata ihmisiä tietokoneella istumassa? täh. jep joo ja joko nyt saa huutaa kiukun ulos? Siskon kamerassa kuulema löytyy muutamia kuvia miusta kuten "minä istun baarin vessassa", "minä poseeraan maailman eniten kännissä, itkuisena" ja muita hauskoja ällötyksiä ja niitäkö miun pitäs julkasta? joo en. Ja siis meillähän OLI pukeutumisteema joka kauheen hienosti toteutuikin, eipä vaan kauheesti sitä tullut dokumentoitua..

No nyt sit miun syttäreistä 2 viikkoa eteenpäin, siskon synttärit. pukeutumisteemana oli 80-luku, ja sekin toteutui mahtavasti. Sieltäkin otettiin kovasti kuvia, missäpä miun kamera oli? no laturissa tietenkin (pitempään kuin olisi ollut tarvis) ja kun se vihdoin oli käytössä, kamerasta löytyykin sit tasan 3 kuvaa tuntia ennen lähtöä baariin.





kuvassa siis metsästän vielä meikkejä pärstää varten.. "kehuttiin" minuu baarissa madonnaksi xD aika suuri kohteliaisuus sinänsä, koska en itse mielestäni ollut lähellekkään sitä saate tällä rungolla edes xDD reps.. kaikinpuolin oli mukava ilta. Edelleen ihmettelen sitä et miten oon ton näkösenä kehannu baariin lähteä :D mut.. kun kerran pukeudutaan niin pukeudutaan sitten kunnolla :D


Takaisin aiheeseen, tässä siis toinen niistä kuvista joka miusta löytyy omalta kameraltani, toinen on se yhteiskuva ukkelin kaa jota en täällä kaikkille julkaise ilman ukkelin lupaa ja siinä kolmannessa kuvassa on työkaverini, yksin.

ja tässä vaiheessa taas kerron mitä suurin osa ihmisitä ajattelee, tai ainakin oletan niiden ajattelevan.. KATKERUUTTA ILMASSA KENTIES? no joo on, myönnän. oishan se kiva että ois kuvia muistona noinkin mukavista bileistä enemmänkin kun sen tietää ettei niiltä muilta niitä kuvia saa todennäkösesti koskaan vaikka kuinka siinä pienessä hiprakassa luvataan että joo tietenkin mie lähetän nää siulle sit mailissa tai jotain vastaavaa! Paskat sanon minä. Tyhjiä lupauksia on kuultu ennekin ja ne ei koskaan näytä loppuvan.

On tällä katkeruudella omat syynsäkin taustalla mut se olkoon miun ihan oma asiani koska asiaan liittyy muutakin kuin minä itse ja ajattelutapani.

Kukkaruukusta aasinsiltaan... koitin tuossa tutkiskella tuota miun paskaa pokkariani ja totesin että tuo on a)paska tai b)minä olen tyhmä, enkä ymmärrä mistään mitään.. sanottiin että noissa pokkareissa ois säätömahdollisuudet että oikeesti sais suht hyviä kuvia jopa niilläkin, olosuhteista riippumatta, mutta enpä minä löydä/ edes ymmärrä puoliakaan nimistä ja lyhenteistä joita tuolla on, joten voin siis virallisesti haudata järkkärin hommaamisen, kun tuotakaan härpäkettä osaa käyttää. Tarviisin edes jonkinlaista apua että joku selittäs jotain, ja yks ihminen onkin keneltä voisin kysyä, joka miun näkökulmasta ainakin osais neuvoo ja jolla ois oikeesti sitä tietoakin, mut en vaan kehtaa vaivata, eiköhän hänellä näitä kysyjiä ole ihan riesaksi asti. Joten jos en osaa, enkä opi itse niin minkäs sille enää voi.

Huomasin muuten että eilisen/yöllisen avautumisen jälkeen oli suht kevyt olo.. taitaa se kirjottaminen kuitenkin auttaa, mut ei se siihen auta kuitenkaan että joudun edelleen painimaan omien ajatuksien kanssa yksin, saman näkökulman kanssa ja se ongelma ei sinänsä häviä mihinkään. Oon aika pitkälti tottunu ratkomaan asiat puhumalla ja kuuntelemalla toisten ihmisten mielipiteitä ja tällä hetkeltä miulta puuttuu se best friend jolle puhua. Aikaisemmin oli eräs, joka meni sittemmin naimisiin, siihen tuli toinen tilalle, tai oikeastaan kaksikin. Toinen jäi pääkaupunkiseudulle ja yhteydenotot vaan väheni ja toinen on miun ukkelina. Kaikki siis oli miehiä. Nyt on pari naispuolista ihmistä aika likelle sitä ystävyyttä joka oli joskus, mutta kun niiden näkökulmat on naisten, ei niinkään miesten. möh. ei se ole sama asia. :(

Taas tuli aika kiukun ja katkeruuden kyllästyttämä ja synkän olonen kirjotus.. jospa tää tästä kohta kun tää pimeys helpottaa lumentulon myötä. Miksi sitä odottaakin kauheesti syksyn tuloa mutta kun se on siinä, niin se vaan pahentaa oloa. Alkuun kynttilät ja hiljaisuus, tuuli ja sateen ropina vaan rauhottaa mieltä ja kun kerkeet juuri ja juuri nauttimaan siitä sen hetken, niin se olotila muuttuukin syväksi pahaksi oloksi joka vaan väkisin koittaa päästä ulos tavalla tai toisella?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti